Tekijä: Suzanne Collins
Kirja: Nälkäpeli: Matkijanärhi
Alkuteos: Mockingjay
Julkaisutiedot: Helsinki : WSOY, 2010
Sivumäärä: 362 s.
ISBN: 978-951-0-35830-6 sid.
Saatavuustiedot Helmetistä täältä.
Matkijanärhi on kolmiosaisen nuorten kirjasarjan
päätösosa. Se on tarina synkästä tulevaisuudesta. Maailmassa, jossa pieni
turhamainen eliitti elää yltäkylläisyydessä samalla kun enemmistö kansasta
kärsii jatkuvasta kurjuudesta ja nälästä, on vain ajan kysymys koska väki saa
tarpeekseen ja nousee kapinaan. Jo kahdesta Nälkäpelistä selvinneestä Katniss Everdeenistä
halutaan kapinan symboli, Matkijanärhi.
Lempeä
ja aina luotettava Peeta, jonka kanssa Katniss on selviytynyt molemmista Nälkäpeleistä,
on joutunut presidentti Snown vangiksi. Tulisieluisempi Katnissin
metsästyskumppani Gale seisoo kuitenkin uskollisesti hänen rinnallaan
Vyöhykkeellä 13. Iso osa kirjasta onkin sitä kuinka eksyksissä Katniss on
tunteidensa kanssa. Mitä pitäisi tuntea leipuripoikaa kohtaan? Entä
metsästäjäpoikaa? Iso osa kirjasta onkin tämän dilemman pohtimista.
Trilogia sai paljon julkisuutta ja siitä tehtiin
elokuvasarjakin. Matkijanärhi jaettiin elokuvana kahteen osaan, joista
ensimmäinen ilmestyi valkokankaalle 2014 ja viimeinen 2015. En ole nähnyt kahta
viimeistä elokuvaa, mutta aikaisemmat elokuvat, Nälkäpeli (2012) ja Vihan
liekit (2013), seurasivat uskollisesti esikuvaansa tarjoamatta mitään uutta.
Matkijanärhen elokuvasovitukset seurannevat aikaisempien osien jalanjälkiä,
jolloin elokuvat tulevat noudattamaan orjallisesti kirjan tapahtumia.
Matkijanärhen
maailma sijoittuu tulevaisuuteen, mutta se tuntuu pääasiassa nykyaikaiselle
maailmalle höystettynä joillain scifistisillä lisukkeilla. Surkeimmilla
Vyöhykkeillä elämä tuntuu taantuneelle. Kansanparantajat käyttävät vielä
luonnonantimia parantamiseen. Mitä vauraampi alue, sitä kehittyneempi
teknologia. Ei siis ihme, että kaikki kulminoituu Capitoliin, pääkaupunkiin.
Kehitys tuntuu keskittyneen lähinnä aseisiin ja kauneuteen, jotka ovat selvästi
tärkeitä asioita capitolilaisille kun miettii kuinka suuresti he rakastavat
itsensä muokkaamista ja Nälkäpeliä.
Katniss
on perinteinen vastahakoinen sankari, joka ei tahdo ottaa kapinanjohtajan
viittaa harteilleen. Minulle on mysteeri miksi Katniss on niin pidetty hahmo,
sillä hän on itsekeskeisen kietoutunut omiin tunteisiinsa. Ongelmainen Katniss
vuoroin mököttää, vuoroin kiukuttelee. On hyvin ymmärrettävää miksi tyttö on
sekaisin, mutta moni muukin ihminen hänen ympärillään on samanlaisessa
tilanteessa ja he pysyvät silti paljon paremmin kasassa. Yksi selitys tälle voi
olla, että kyseessä on nuorten kirja ja kohderyhmän on helpompi samaistua
tyttöön, jonka tunnetilat heittelevät laidasta laitaan.
Sankarittarena
Katniss on heikko esitys, sillä hän on virran vietävänä kuin kaarnapursi.
Tapahtumat kuljettavat häntä tilanteesta toiseen, mutta hän ei itse missään
vaiheessa saa ohjaksia käsiinsä. Jopa kapinan päättyminen on loistava esimerkki
tästä. Aina kun Katniss herää eloon, ja tulee niitä hetkiä jotka tekevät
hänestä niin sanotusti Matkijanärhen, on ulkopuolinen tapahtuma antanut hänelle
syyn toimia. Katniss harvemmin saa itse päätettyä tai aikaiseksi mitään.
Matkijanärhen sivuhahmot ovat päähahmoaan paljon stabiilimpia, ymmärtäväisempiä
ja toiminnallisempia. Omassa kurjuudessaan vellomisen sijaan he pyrkivät
saamaan asioita tapahtumaan.
Kirjan
juoni noudattaa aivan samaa polkua kuin aikaisemmatkin osat. Valmistelua
(propagandavideot) seuraa Nälkäpeli (kapina) ja lopuksi on asioiden
jälkipuinti. Valitettavasti Matkijanärhen jälkipuinti jätti kysymyksiä,
esimerkiksi siitä mitä joidenkin sivuhahmojen elämässä tapahtuu? Kaikkein
suurin juonellinen aukko oli se, että lähellä kirjanloppua tuotiin esiin
juonellisesti merkittävän salaliiton mahdollisuus. Salaliittoasia unohdettiin
ihan kokonaan ja sen sijaan keskityttiin Katnissin synkistelyyn.
Koko
Matkijanärhen suurin kompastuskivi on sen teemojen väärä painotus. Olemme
vihdoinkin päässeet kapinaan asti. Nyt pitäisi vaihtaa iso vaihde silmään ja
mennä lujaa, mutta sen sijaan aikaa ja kuvailemista käytetään anteeksiantamattoman
paljon propagandavideoiden tekemiseen, siihen mitä Katnissillä on niissä päällä
ja hänen murjottamiseensa ja tunteidensa kanssa arpomiseen. Tämä kirja on
ylistyslaulu angstille. Itse kapina ja hyökkäys Capitoliin jää sivuseikaksi. Se
juostaan äkkiä läpi. Niin nopeasti, että minusta oleelliset hahmotkin tapetaan
tökerösti sivuhuomautuksensa yhdellä lauseella.
Suzanne
Collins osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä on helppolukuista ja sivut menevät
nopeasti silloin kun tarinassa lopulta tapahtuu jotain. Katnissin ja Panemin
tarina saa vihdoinkin tervetulleen päätöksen. Paljon asioita on tapahtunut ja
vaikka maailma on edelleen synkkä, varsinkin Katnissin mieli, niin
Matkijanärhen loppusanoma on, että toivoa on.
Uskon,
että elokuvaversiot tästä kirjasarjasta sopivat paremmin niille, jotka pitävät
toimintapainotteisemmasta tarinasta. Matkijanärheä voi suositella sellaiselle,
joka on lukenut aikaisemmat osat, on tosifani tai on katsonut elokuvat ja
tahtoo tietää paremmin mitä hahmot ajattelevat.
Nälkäpeli-kirjat:
Nälkäpeli-elokuvat (DVD)
Matkijanärhi osa 2 (2015)
Muut Suzanne Collinsin kirjat,
Alismaan tarinat-kirjasarja:
~Säde Ervasti
