Kuukauden kirja: huhtikuu

Tekijä: Suzanne Collins
Kirja: Nälkäpeli: Matkijanärhi
Alkuteos: Mockingjay
Julkaisutiedot: Helsinki : WSOY, 2010
Sivumäärä: 362 s.
ISBN: 978-951-0-35830-6 sid.

Saatavuustiedot Helmetistä täältä.

Matkijanärhi on kolmiosaisen nuorten kirjasarjan päätösosa. Se on tarina synkästä tulevaisuudesta. Maailmassa, jossa pieni turhamainen eliitti elää yltäkylläisyydessä samalla kun enemmistö kansasta kärsii jatkuvasta kurjuudesta ja nälästä, on vain ajan kysymys koska väki saa tarpeekseen ja nousee kapinaan. Jo kahdesta Nälkäpelistä selvinneestä Katniss Everdeenistä halutaan kapinan symboli, Matkijanärhi.

Lempeä ja aina luotettava Peeta, jonka kanssa Katniss on selviytynyt molemmista Nälkäpeleistä, on joutunut presidentti Snown vangiksi. Tulisieluisempi Katnissin metsästyskumppani Gale seisoo kuitenkin uskollisesti hänen rinnallaan Vyöhykkeellä 13. Iso osa kirjasta onkin sitä kuinka eksyksissä Katniss on tunteidensa kanssa. Mitä pitäisi tuntea leipuripoikaa kohtaan? Entä metsästäjäpoikaa? Iso osa kirjasta onkin tämän dilemman pohtimista.

Trilogia sai paljon julkisuutta ja siitä tehtiin elokuvasarjakin. Matkijanärhi jaettiin elokuvana kahteen osaan, joista ensimmäinen ilmestyi valkokankaalle 2014 ja viimeinen 2015. En ole nähnyt kahta viimeistä elokuvaa, mutta aikaisemmat elokuvat, Nälkäpeli (2012) ja Vihan liekit (2013), seurasivat uskollisesti esikuvaansa tarjoamatta mitään uutta. Matkijanärhen elokuvasovitukset seurannevat aikaisempien osien jalanjälkiä, jolloin elokuvat tulevat noudattamaan orjallisesti kirjan tapahtumia.

Matkijanärhen maailma sijoittuu tulevaisuuteen, mutta se tuntuu pääasiassa nykyaikaiselle maailmalle höystettynä joillain scifistisillä lisukkeilla. Surkeimmilla Vyöhykkeillä elämä tuntuu taantuneelle. Kansanparantajat käyttävät vielä luonnonantimia parantamiseen. Mitä vauraampi alue, sitä kehittyneempi teknologia. Ei siis ihme, että kaikki kulminoituu Capitoliin, pääkaupunkiin. Kehitys tuntuu keskittyneen lähinnä aseisiin ja kauneuteen, jotka ovat selvästi tärkeitä asioita capitolilaisille kun miettii kuinka suuresti he rakastavat itsensä muokkaamista ja Nälkäpeliä.

Katniss on perinteinen vastahakoinen sankari, joka ei tahdo ottaa kapinanjohtajan viittaa harteilleen. Minulle on mysteeri miksi Katniss on niin pidetty hahmo, sillä hän on itsekeskeisen kietoutunut omiin tunteisiinsa. Ongelmainen Katniss vuoroin mököttää, vuoroin kiukuttelee. On hyvin ymmärrettävää miksi tyttö on sekaisin, mutta moni muukin ihminen hänen ympärillään on samanlaisessa tilanteessa ja he pysyvät silti paljon paremmin kasassa. Yksi selitys tälle voi olla, että kyseessä on nuorten kirja ja kohderyhmän on helpompi samaistua tyttöön, jonka tunnetilat heittelevät laidasta laitaan.

Sankarittarena Katniss on heikko esitys, sillä hän on virran vietävänä kuin kaarnapursi. Tapahtumat kuljettavat häntä tilanteesta toiseen, mutta hän ei itse missään vaiheessa saa ohjaksia käsiinsä. Jopa kapinan päättyminen on loistava esimerkki tästä. Aina kun Katniss herää eloon, ja tulee niitä hetkiä jotka tekevät hänestä niin sanotusti Matkijanärhen, on ulkopuolinen tapahtuma antanut hänelle syyn toimia. Katniss harvemmin saa itse päätettyä tai aikaiseksi mitään. Matkijanärhen sivuhahmot ovat päähahmoaan paljon stabiilimpia, ymmärtäväisempiä ja toiminnallisempia. Omassa kurjuudessaan vellomisen sijaan he pyrkivät saamaan asioita tapahtumaan.

Kirjan juoni noudattaa aivan samaa polkua kuin aikaisemmatkin osat. Valmistelua (propagandavideot) seuraa Nälkäpeli (kapina) ja lopuksi on asioiden jälkipuinti. Valitettavasti Matkijanärhen jälkipuinti jätti kysymyksiä, esimerkiksi siitä mitä joidenkin sivuhahmojen elämässä tapahtuu? Kaikkein suurin juonellinen aukko oli se, että lähellä kirjanloppua tuotiin esiin juonellisesti merkittävän salaliiton mahdollisuus. Salaliittoasia unohdettiin ihan kokonaan ja sen sijaan keskityttiin Katnissin synkistelyyn.

Koko Matkijanärhen suurin kompastuskivi on sen teemojen väärä painotus. Olemme vihdoinkin päässeet kapinaan asti. Nyt pitäisi vaihtaa iso vaihde silmään ja mennä lujaa, mutta sen sijaan aikaa ja kuvailemista käytetään anteeksiantamattoman paljon propagandavideoiden tekemiseen, siihen mitä Katnissillä on niissä päällä ja hänen murjottamiseensa ja tunteidensa kanssa arpomiseen. Tämä kirja on ylistyslaulu angstille. Itse kapina ja hyökkäys Capitoliin jää sivuseikaksi. Se juostaan äkkiä läpi. Niin nopeasti, että minusta oleelliset hahmotkin tapetaan tökerösti sivuhuomautuksensa yhdellä lauseella.

Suzanne Collins osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä on helppolukuista ja sivut menevät nopeasti silloin kun tarinassa lopulta tapahtuu jotain. Katnissin ja Panemin tarina saa vihdoinkin tervetulleen päätöksen. Paljon asioita on tapahtunut ja vaikka maailma on edelleen synkkä, varsinkin Katnissin mieli, niin Matkijanärhen loppusanoma on, että toivoa on.

Uskon, että elokuvaversiot tästä kirjasarjasta sopivat paremmin niille, jotka pitävät toimintapainotteisemmasta tarinasta. Matkijanärheä voi suositella sellaiselle, joka on lukenut aikaisemmat osat, on tosifani tai on katsonut elokuvat ja tahtoo tietää paremmin mitä hahmot ajattelevat.   

Nälkäpeli-kirjat:

Nälkäpeli (The Hunger games, WSOY, 2008)

Vihan liekit (Catching fire, WSOY, 2009)

Matkijanärhi (Mockingjay, WSOY, 2010)

Nälkäpeli-elokuvat (DVD)

Nälkäpeli (2012)

Vihan liekit (2013)

Matkijanärhi osa 1 (2014) 

Matkijanärhi osa 2 (2015)

Muut Suzanne Collinsin kirjat,

Alismaan tarinat-kirjasarja:

Ylismaan Gregor (Gregor the Overlander, WSOY, cop. 2013) 

Gregor ja Turman ennustus (Gregor and the prophecy of Bane, WSOY, cop. 2013)

Gregor ja Alismaan vitsaus (Gregor and the curse of the Warmbloods, WSOY, cop. 2014) 

Gregor ja salaisuuksien merkit (Gregor and the marks of secret, WSOY, cop. 2015) 

Gregor ja Rottien koodi (Gregor and the code of claw, WSOY, cop. 2016)

~Säde Ervasti