Kirja: Norma
Julkaisutiedot: Helsinki : Like, 2015
Sivumäärä: 303 s.
ISBN: 978-952-01-1294-3
Saatavuustiedot Helmetistä täältä.
Sofi Oksanen
tunnetaan ennen kaikkea Viron lähihistorian kertojana. Norma on Oksasen uusi
aluevaltaus, jossa sukelletaan dekkarielementtien kanssa jopa maagisen
realismin syövereihin. Silti Norma on kaikkea muuta kuin dekkari, se on tarina
nuoresta naisesta, joka yrittää selvittää äitinsä liikkeitä ja tekemisiä ennen
tämän kuolemaa.
Kirja alkaa Norman äidin hautajaisista. Kampaajana toiminut Anita kuoli hyppäämällä metron alle Sörnäisissä. Valvontakameroiden mukaan kuolema on kiistattomasti itsemurha, mutta Norma ei pysty käsittämään äitinsä tekoa. Selvitellessään Anitan kuolemaa Norma törmää äitinsä vanhan ystävän sukulaisiin, jotka touhuavat hämärähommiaan hiusbisneksen varjoissa.
Normalla on myös
oma salaisuutensa: hänen hiuksensa kasvavat metrin vuorokaudessa ja pystyy
hiustensa avulla aistimaan ihmisten valheet sekä sairaudet. Ainoastaan Anita
tiesi tyttärensä hiuksista, jotka aiheuttavan Normalle jatkuvaa salailun
tarvetta ja häpeää. Norman hiukset ovat kuin eräänlainen sivuhahmo, joka on
valmis puolustamaan omistajaansa vaaran hetkellä.
Kepeältä
vaikuttavan hiusteemansa lisäksi Normassa käsitellään myös rikollista
kohdunvuokrausbisnestä. Toisaalla nuoria naisia pidetään vankeina ja
vauvantekokoneina rikkaille lapsettomille länsimaalaisille. Tuotot menevät
naisten sijaan bisnestä pyörittäville miehille, jotka häikäilemättömästi
varmistavat voittojen saamiset. Ihmiskauppa kietoutuu viattomalta tuntuvaan
hiusalaan, jossa on omat eettiset ongelmansa.
”Norma oli kuvitellut, että asiakkaat
olisivat kuin Planin kummit, jotka toivoivat kummilapsen lähettävän heille
koulukuvia ja kirjeitä opiskelujen etenemisestä, ja tiesivät, mihin
tarkoitukseen ja kenelle heidän rahansa menivät, mutta ei. Näille naisille
heidän päähänsä liimattava tukka oli persoonatonta, kasvotonta hiusmassaa,
eivätkä he halunneet tietää, kenelle se oli kuulunut ennen heitä. He eivät
halunneet tietää, että joku muu oli niissä samoissa kutreissa rakastanut,
raivonnut, toivonut, itkenyt ja unelmoinut, he olivat korkeintaan huolissaan
täistä ja taudeista.”
Norma pitää tiukasti otteessaan, se on nopealukuinen ja viihdyttävä, mikä on hyvä kontrasti Oksasen raskaampiin teoksiin. Norma on kiinnostava hahmo, vaikkei kovin miellyttävä.
-Marjo Mannila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti