Kirja: Luoja lasta auttakoon
Alkuteos: God Help the Child
Julkaisutiedot: Helsinki : Tammi, 2016
Sivumäärä: 180 s.
ISBN: 978-951-31-8758-3 sid.
Saatavuustiedot Helmetistä täältä.
Toni Morrison tunnetaan kirjailijana, joka kuvaa teoksissaan mustien naisten elämää Yhdysvalloissa nostaen rotukysymyksiä vahvasti esille. Vuonna 1993 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Luoja lasta auttakoon on Morrisonin yhdestoista romaani.
Kirjan alussa Sweetness-äidille syntyy tytär:
”Tyttö oli niin musta että oikein pelotti. Yönmusta, sudaninmusta. Mulla on vaalea iho ja hyvä tukka, olen sitä tyyppiä mitä meikäläiset nimittää keltaiseksi mustaksi, ja samanlainen on Lula Annin isäkin. Ei meidän suvussa kukaan ole likimainkaan tytön värinen.”
Sweetness ei voi sietää tytärtään saati koskettaa tätä, niin syvästi häpeissään hän on tyttärensä ulkonäöstä. Kaiken lisäksi Lula Annin isä lähtee vauvan synnyttyä, mistä Sweetness syyttää tytärtään. Tytär, Lula Ann, joutuu kasvamaan häveten ulkomuotoaan ja äitinsä mielivaltaisen käytöksen uhrina, ilman hellyyttä ja kosketusta. Äitinsä hyväksyntää hakien pieni Lula Ann päätyy ratkaisuun, joka tuhoaa toisen ihmisen elämän ja josta koituvaa syyllisyyttä hän joutuu kantamaan aikuisuuteen asti. Tämä erehdys on alkusysäys monille kirjan tapahtumista.
Aikuinen Lula Ann, joka sittemmin on nimennyt itsensä uudelleen Brideksi, on urallaan menestynyt, rikas ja ulkonäöltään kaikkien ihailema. Bride pitää itseään selviytyjänä, mutta hänen itseluottamuksensa perustuu hyvin pinnallisiin asioihin. Näennäinen itsevarmuus alkaa murentua ja tukahdutetut tunteet pyrkivät esiin, kun Briden miesystävä jättää hänet. Siitä alkaa tapahtumien vyöry, jonka myötä Briden on kohdattava lapsuutensa traumat.
Kirja on sujuvaa, helppolukuista tekstiä ja se imaisi jo alkusivuilla täysin mukaansa. Kaikkea ei paljasteta heti, vaan Morrison avaa lukijalle vähä vähältä henkilöhahmojen taustoja ja heidän käyttäytymisensä motiiveja. Vaikka Bride on kirjan keskushahmo, tapahtumia seurataan myös muiden henkilöiden näkökulmasta. Usean kertojan taktiikka on onnistunut ja lukija pääsee sen ansiosta paremmin selville eri henkilöhahmojen ajatuksista ja motiiveista. Morrison onnistuu myös säilyttämään kokonaisuuden eheänä alusta loppuun saakka.
Luoja lasta auttakoon on kerronnaltaan varsinkin aluksi näennäisen kevyttä tekstiä, mutta sen sisältö on kaikkea muuta: kirja käsittelee raskaita, jopa vastenmielisiä teemoja. Tarinassa lasten suhteet vanhempiinsa ovat vaikeita ja syyttävä sormi osoittaa kerta toisensa jälkeen aikuisia, jotka laiminlyövät, kaltoinkohtelevat ja hyväksikäyttävät lapsia eri tavoin. Kirjan kertojahahmot ovat lähes kaikki kokeneet kovia lapsuudessaan ja kukin käsittelee traumojaan omalla tavallaan. Mitä pidemmälle kirjassa etenee, sitä vastenmielisempiä asioita lukijan eteen tuodaan. Voisi ehkä sanoa, että kirjaa ei voi suositella kaikkein herkimmille, vaikka kauheuksilla ei mässäilläkään. Teos on selvästi Morrisonin muistutus siitä, kuinka lapsuuden kokemukset vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen. Kirjan lohdullinen sanoma on kuitenkin se, että kohdattuaan traumansa ihminen voi itse ottaa ohjat käsiinsä ja muuttaa elämänsä suuntaa.
- Heidi Kuutti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti