Kirja: Ruokarouva
Julkaisutiedot: Helsinki : Otava, 2016
Sivumäärä: 430 s
ISBN: 978-951-1-28492-5
Saatavuustiedot Helmetistä täältä.
”Ulkoa kuului Kirstin kimeä huuto. Kun ehdin ulko-ovelle, tyttöä ei näkynyt missään. Lähdin juosten lankkusiltaa alas ja huusin niin lujaa kuin pystyin: - Kirsti! Mikä hätänä? Kirkas auringonvalo häikäisi, kun ryntäsin polkua pitkin kohti automobiilia. Kirsti makasi sen takana rähmällään ja piteli kaksin käsin allaan jotakin potkivaa otusta. – Auttakaa! Hän huusi. – Possu yrittää karkuun! – Sainpas sen kiinni! hän julisti ylpeänä, vaikka oli yltä päältä ravassa..”
Ruokarouva on vauhdikas ja mukaansatempaava yhdistelmä historian kuvausta ja yhden sisukkaan yksinhuoltajan arkea. Kirja kertoo omintakeisella tavalla sisällissodan historiaa samalla kuvaten tunnettujen kulttuurin merkkihenkilöiden ja heidän kanssaan asuvan talonväen kiehtovasta elämästä, selviytymisestä ja lopulta odottamattoman onnen löytymisestä…
Enni Mustosen luoma rakastettu hahmo, kodinhoitajattarena toimiva Ida Eriksson asuu tyttärensä Kirstin kanssa 1910-luvun Tukholmassa ja haaveilee Suomeen paluusta. Ida saakin yllättävän perinnön, jonka turvin muuttaa Albergaan perustaakseen sinne täysihoitolan huolimatta sisällissodan uhasta. Idan tytär Kirsti on muuttaessa vasta 8-vuotias nuori neiti, jonka iloinen luonne saa aikaan yhtä jos toista kommellusta matkan varrella. Kirjan sivuilla törmätään aika ajoin tunnettuihin kulttuurin vaikuttajiin, ja esimerkiksi Eino Leinoa kuvataan yksityiskohtaisen kiinnostavalla, henkilökohtaisella, hieman yllättävälläkin tavalla.
Ida löytää lopulta paikkansa täysihoitolan emäntänä ja alkaa kotiutua, vaikka sodan järjettömyys onkin viedä häneltä paitsi elinkeinon – myös hermot. Silti työteliäs Ida saa luotsattua perheensä läpi vaikeuksien, niin taloudellisten huolten kuin sodan tuomien murheiden, lannistumatta ja suoraselkäisellä asenteellaan. Hän ottaa hoitaakseen myös itselleen läheisiä ihmisiä ja onnistuu pitämään langat käsissään haasteellisesta täysihoitolan arjesta huolimatta. Kirjaa lukiessa toivoisi, että Idankin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuisi jotain sellaista, mikä palkitsisi hänen tekemänsä uhraukset, ja tarinan edetessä lukija voi huomata, että se voi hyvin tapahtua… mutta kirja on luettava viimeisille sivuille saakka jotta voi lopulta saada tietää miten Idalle käy.
Ruokarouvaa luettaessa on ajoittain heräteltävä ruotsin kielen taitonsa ymmärtääkseen 1900-luvun alun ruotsin kieleen sekoittunutta vanhaa suomenkieltä. Mutta vaikka kieli onkin hetkittäin haastavaa, se antaa silti lukukokemukseen persoonallisuutta ja kielen koukeroihin tottuu tarinan edetessä. Kirjan kerronta on yksityiskohtaista ja Idan kohdalla myös hyvin henkilökohtaista. Enni Mustonen onnistuu luomaan lukijalleen jännittäviä hetkiä, mutta herättelee myös historiallisilla faktoilla. Ajoittain kirjaa lukee hymy huulilla ja kyyneleet silmissä yhtä aikaa. Pelottomana ja oikeudenmukaisena ihmisenä Ida saa tahtonsa läpi vaikka vastassa olisi kokonainen venäläisarmeija, pari vilkasta pikkutyttöä tai viinaanmenevä Leinon veljespari!
Enni Mustosen aikaisempiin teoksiin perustuva kertomus toimii yksittäisenä tarinana, vaikka on osa laajempaa kirjasarjaa. Aikaisemmat Mustosen teokset ovat sarjan avauskertomus Paimentyttö (2013), toinen romaani Lapsenpiika (2014) ja lopulta kolmas teos Emännöitsijä (2015) jotka kaikki kertovat tarinaa orvoksi jääneen Ida Erikssonin elämästä ja kasvusta itsenäiseksi naiseksi kulttuurissa vaikuttaneiden sukujen palveluksessa. Tämä viimeisin osa Ruokarouva (2016) saa toivottavasti vielä jatkoa, niin jännittävään vaiheeseen se jää.
- Suvi-Tuulia Ahonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti